Muistiinpanoja työpajasta Serbian työntekijöiden ja ammattiliittojen edustajien kanssa

Serbian ammattiyhdistyskamppailut kohtaavat institutionaalisia ja taloudellisia esteitä, jotka uhkaavat suoraan ajatusta oikeudenmukaisesta siirtymästä ja todellisesta yhdistymisvapaudesta. Ammattiliittojen edustajat joutuvat suoran sorron kohteeksi. Esimerkit 48 rikossyytteestä yhtä edustajaa vastaan ja ammattiliittojen johtajien erottamisesta osoittavat, että yhdistymisvapaus on vain nimellinen. Tällaisessa asemassa liitolla ei ole valtaa johtaa, organisoida ja suojella työntekijöitä siirtymäprosessin aikana, mikä jättää heidät haavoittuvaisiksi.

Oikeudellisten velvoitteiden ja täytäntöönpanon välillä on systeeminen kuilu. Johto väittää "tietämättömyyttä" turvallisuusongelmista, koska esimiehet eivät välitä raportteja. Tämä vahvistaa, että tieto ja valvonta salataan tarkoituksellisesti työntekijöiltä ja ammattiliitoilta.

Myrkyllisten höyryjen aiheuttamat ongelmat ja suodattimien puute osoittavat, että ympäristönormeja ei noudateta, ja työntekijät, jotka ovat olleet palvelusvuosia, kantavat suurimman riskitaakan, mikä on suoraan oikeudenmukaisen siirtymän periaatteen vastaista.

Tukien väärinkäyttö: Työntekijät ovat määräaikaisissa sopimuksissa vain valtiontukien keston ajan. Tämä vahvistaa, että ulkomaiset sijoittajat käyttävät valtiota lyhyen aikavälin voiton optimointiin pitkän aikavälin kestävän tuotannon sijaan.

Sopimusten täytäntöönpanon laiminlyönti: Työnantajat soveltavat työlainsäädännön ja työehtosopimuksen määräyksiä, jotka sopivat heille parhaiten. Lisäksi minimipalkan korotusten välttäminen vuosipäiväbonuksilla ja sairauslomarahojen leikkaamisella osoittaa, että työehtosopimukset eivät ole tehokkaasti täytäntöönpanokelpoisia ja työnantajat eivät noudata lakia.

Kansainvälinen solidaarisuus: Onnistunut koordinointi italialaisen ammattiliiton kanssa ostavan yrityksen saattamiseksi vastuuseen osoittaa, että kotimaiset voimat ovat riittämättömiä ja että tarvitaan maailmanlaajuista liikettä vallan siirtämiseksi brändeiltä ammattiliitoille.

Työntekijöiden halu pitää minimaaliset bonukset systeemisten parannusten pyytämisen sijaan korostaa, että pelon ja taloudellisen epävarmuuden kulttuuri siirtää painopisteen systeemisistä ekologisista ja suunnitteluvaatimuksista lyhyen aikavälin selviytymiseen.

Järjestelmällinen tukahduttaminen, tahallinen aukko työterveys- ja ympäristöriskejä koskevassa viestinnässä sekä globaalien tuotemerkkien valta kiertää työehtosopimuksia osoittavat, että valta ei ole vielä siirtynyt työntekijöille. Oikeudenmukainen siirtymä on mahdotonta, kun työntekijöiden perusoikeudet, järjestäytymisoikeus ja sopimusten täytäntöönpanokelpoisuus heikentyvät rutiininomaisesti paikallisen johdon ja kansainvälisen taloudellisen paineen vuoksi.